Milton suvun kantaisä, Dylan Milton. Ruskeahiuksinen ja tummansiniset silmät omaava
nuorimies on juuri muuttanut omilleen, hiljaiseen kylään, Cornelyyn. Asutuksesta tyhjillään
oleva kylä on metsäinen, ja lähin kaupunki sijaitsee kaukana vuorten takana.
Horoskoopiltaan Dylan on rapu (5-3-7-4-5) ja tavoitteeltaan Perhe. Dylan arvostaa työntekoa
ja urheilua, mutta ei pidä harmaista hiuksista. On kivempaa pysyä nuorena.


Dylan haki valtiolta pientä apurahaa, ja hänelle myönnettiinkin 20 000$ laina. Hän sai kun
saikin pienen tönön, suurelta tontilta. Ainoa naapuri on outo, nuori nainen, Erakoksi
kutsuttu tyttö ei juuri talostaan ulos astu joten käytännössä Dylan on kylän ainut asukas.


Sisällä oli tiiliseinät ja ruohikon värinen, likainen kokolattiamatto. Lattialla oli patja jonka
päällä raikeästi kirjailtu peitto. Keittiössä odotti homeinen jääkaappi ja kellertävä uuni.
Wc oli kuitenkin uusittu ja suht. siisti.


Talon edessä lenteli perhosparvi. Dylan tylsistyneenä meni sieppaamaan perhosia lasi-
purkkiin. Tosiasiassa, Dylan ei saanut perhosen perhosta kiinni.. Hyvä niin sillä eihän
talossa ollut edes pöytää mihin purnukan laittaa.


Nuori postipoika, Aaron, toi lehden ja Dylan tervehti häntä.
-Ai sinäkö tänne olet muuttanut, miksi ihmeessä? Posteljooni kysyi.
-Jooh, ihan mukavalta paikalta tämä vaikuttaa. Dylan vastasi.
Silmiään pyöritellen posteljoone tuikkasi lehden Dylanin käteen ja lähti kavelemään tontilta.


Dylan käveli sisälle ja mietti posteljoonin törkeää käytöstä. Samalla hän lukaisi lehden läpi
ja huomasi treffipalstan. Siellä oli tunnetun ennustajaeukon numero johon hän päätti
soittaa seuran toivossa. Eukko lupasi pistäytä Dylanin luona.
Seuraavalta sivulta löytyi työpaikka Toimittajana.


Tarjotessaan 1000$ eukolle, hän kaivoi kristallipallon taskustaan (wooow) ja alkoi huitoa
siihen mumisten jotain latinan ja siansaksan välimaastoa. Dylan katsoi toiveikkaana
palloa.


Maahan tömpsähti vanha nainen, kai Cornelyn kylän hallituksesta. Nimeä en saanut ylös
mutta ikävuodet olivat yli tuplaten Dylanin ikään nähden joten Dylan pahoitteli sekaannusta
ja nainen lähti tontilta hieman ärtyneenä.


-Haluan yrittää uudestaan! Tässä, 300$ riittäneen. Dylan sanoi.
-Onko tämä jonkin sortin vitsi? Juurihan annoin sinulle sopivan naisen?! No olkoon, mutta
en voi luvata mitään. Eukko sanoi.
Tässä vaiheessa Dylan oli tuhlannut kaikki rahansa..


Tällä kertaa maahan tippui kaunis, vaaleahiuksinen Marianne Hamara, lähetti. Dylan hymyili
ja pyysi ennustajaeukkoa poistumaan kiittäen tästä. Eukko hymyili ja mumisi että kauneus
tulee sisältä.


Vaikka juttu luisti kohtalaisesti, Marianne luonne ja puheenaiheet alkoivat käymään Dylanin
hermoille. Salamoita parilla oli 0.


Silti he olivat sokkotreffeillä ja Dylan halasi Mariannea sanoen:
-Jos pysyttäisiin vain ystävinä.
Marianne nyökkäsi ja vastasi halaukseen. He hyvästelivät ja Dylan tunsi pettymystä sillä
rahat oli mennyt ja ennustajaeukko oli vedättänyt häntä todenteolla.


Illalla Dylanin vanha lukio kaveri ja pienimuotoinen ihastus soitti hänelle ja pyysi illalliselle.
Dylan lupasi lähteä toidensä jälkeen. Hän tunsi perhosia vatsassaan.


Hetken päästä työauton äänet kuuluivat kadulta ja Dylan hyppäsi kimppakyytiin.
Ovi meinasi irrota ja moottorikin kuulosti siltä kuin poksahtaisi hetkenä minä hyvänsä.


Illalla Dylan tapasi naisen nimeltä Lenita Litsilä, vanha opiskelukaveri joka oli ollut
hyvin läheinen silloin. Suhde ei edennyt sen pidemmälle mutta mistä sitä tietää
jos onni potkaisi tällä kertaa?


Ystävykset istahtivat juttelemaan yy-kaa-koo kahvilan ruokapöytään ja ruoka
meni miehen piikkiin. Pienestä budjetista huolimatta, Dylan lupasi Lenitalle maksavansa
minkä tahansa aterian. Nainen otti vaatimattoman pihvin, mutta Dylan tilasi
kuorrutettua hummeria, kallis maku, vai?


Myöhemmin he siirtyivät iltataivaan alle juomaan kupposet expressoa (jälleen
Dylanin pussista.) Lenita kertoi elämästään ja Dylan selitti uudesta asunnosta ja
työstä. Ja näenkö väärin vai onko tuolla Dylanin takana treffiseura nro 1?
Dylan kuuli tuttua puhetta takanaan mutta ei uskaltanut kääntyä, ettei joutuisi
vastaamaan Lenitan kysymyksiin, mitä hän katsoo.


Myöhemmin kotona, Dylan rohkaisi itsensä ja tunnusti että on vieläkin ihastunut
Lenitaan. Nainen katsoi hieman hämillään, mutta hymyili lopuksi. Lenita sanoi
että hänkin on kaivannut Dylania. 

 
Hyvästeiksi pari suuteli hennosti ja Lenita lähti kotiin. Dylan jäi tyytyväisenä kotiin
kokkaamaan iltapalaa ja valmistautumaan unten maille. Aamulla odotti työt.


Kun Dylan oli töissä, ovelle ilmestyi suuri ruusukimppu. Ilmeisesti Lenita oli sen
siihe tuonut. Minulta menee aina ihan ohitse nämä kimppujen tuonnit yms.. 


Syyssateet riehuivat Cornelyssa ja Dylanin lapsenmielisyys pääsi valloilleen. Olisit
vaihtanut edes kumisaappaat jalkaan hyvä mies!


Nälän yllättäessä hän kaivoi jääkaapista ainekset ja alkoi valmistaa kasviskeittoa,
äidin tapaan. Hän muistaa kuinka äiti aina varoitti liiasta pippurin käytöstä, se pilaisi
kasvisten luonnollisen maun. Reseptiä kutsuttiin suvussa Nancyn erikoiseksi. Äidin
mukaan. Dylan oli menettänyt vanhempansa jo nuorena. Isä
oli kadonnut kai ulkomaille ja Nancy-äiti sairastui masennukseen joka lopulta vei hänen
hengen. Siitä lähtien hän oli asunut tätinsä, Ivyn luona. Muistot äidistä on hyviä eikä
hän edes muista Nancyn viimeisiä synkkiä hetkiä.


Dylan oli päättänyt kosia Lenita tänään. Pikaisen tapaamisen jälkeen hän ei ollut
ajatellut muuta kuin Lenitaa joten olisi kai aika toimia. Dylan keimaili peilin edessä
ja harjoitteli sanojaan.


Pidemmittä puheitta, Dylan polvistui sateesta märkään maahan ja lausui muutaman
sanasen: -Lenita, kun minä sinua niin rakastan niin haluaisitko ehkä naida minut...
tai siis tulisitko vaimokseni? 
Lenitan silmät suureni ja hän sanoi: -Dylan oiih tottakai tulen. Voi sinua, olet noin
kauniin sormuksenkin hankkinut. Lenita nappasi sormuksen ja laittoi sen sormeensa.


Lenita toi mukanaan 10 000$ joten on aika kunnostaa taloa. 


Lenitan suurin haave toteutui ja hän pääsi sisustamaan koko asunnon. Vaalea
yhdistetty olohuone-keittiö.


Keittiö


Pieni wc. Huono kuva, myönnän. Vaikea ottaa niin pienestä huoneesta kuvaa.


Ja IKEA tyylinen makuuhuone. 


Lenitan tyyli muuttui ja ennen geelillä taakse vedetyt oranssit hiukset saivat nyt
uuden loiston kun ne värjättiin mustiksi ja annettiin olla suorina. 
Naisen ruuanlaitto taidot olivat todella hyvät joten hänet julistettiin perheen kokiksi.


Tämä outo mies hiippaili taloon ja tuli ihastelemaan tuota lehtipinoa tuossa pöydällä.
Onneksi Lenita havahtui ja tuli häätämään miehen ulos. Ilta oli jo kääntymässä 
yöksi kun mies käveli talosta ulos. Outoa..


Pariskunnan ensimmäinen aamu alkoi ruusuisena. Vaikka ulkona oli sumuista, 
työt kutsuivat pian ja ruokana oli vain kuivia muroja, he hymyilivät ja suukottelivat
onnellisina pöydän ääressä.


Lenitaa tuli hienosto työ auto hakemaan töihin. Hän olikin Lääketiedealalla Tutkijana.
Palkkakin oli kiitettävää.


Postimies toi laskuja laskujen perään. Perheen rahavarat olivat mitättömät rempan
jälkeen joten nyt saa vain toivoa että Lenita saisi ylennyksen ja laskut saataisiin
pois alta.


Ja potkut tuli. Lenita oli tehnyt väärän päätöksen tärkeässä tutkintotyössä ja samalla
saattanut pomon häpeään. Korvaus kulut oli 20 000$ eikä rahat riittänyt lähellekkään
summaa. Lenita maksoi sen mitä pystyi ja tili meni nollille. Masentuneena
Lenita käveli sisälle ja meinasi laahistua maahan. Sinne meni, mutta menköön.
Tiede on ollut kiinnostavaa aina mutta Lääkärinä toimiminen raastavaa ja tylsää.


Ei kannata jäädä lumeen makamaan eikös niin? Lenita tarkasti työkkärin työtarjonnat,
mutta mikään ei vastannut hänen toiveitaan.


Joten hän päätti soittaaa työkkäriin ja ilmoittaa tilanteestaan. Nainen langan päässä
lupasi ottaa yhteyttä jos sopiva paikka vapautuisi, mutta ei takaisi mitään.


Töistä tultuaan Dylan ihmetteli miksei Lenita ollut maksanut laskuja. Ja miksi raha
tilanne oli muuttunut sitten aamuisen. Oliko Lenita ollut tuhlaamassa jo vähissä
olevia rahoja?


-Lenita, mihin ihmeeseen olet käyttänyt kaikki rahamme? En ymmärrä! Meillä
on laskuja ja velkoja. Sitten huomaan että tilimme on nollilla.


-Minä en ole tuhlannut mitään! Sain potkut töistä ja olen työttömänä nyt! Se oli 
täysi vahinko ja nyt minulta odotetaan rahoja joita ei kerta kaikkiaan ole. Olen
kamalasti velkaa pomolleni, Lenita huusi ärtyneenä ja vaikutti siltä kuin purskahtaisi
itkuun milloin tahansa. Dylan kuunteli ymmärtäväisen ja nyökkäili.


Sitten Dylan vetäisi Lenitan syleilyyn ja sanoi ettei se haittaa. Hän pahoitteli syytöksiään
ja lupasi että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.


Aamu valkeni aurinkoisena, mutta syksy oli pian vaihtumassa talveksi. Sen huomasi
pienestä aamupakkasesta. Yllätyksiä oli luvassa sillä aamulla Lenita oli saanut soiton
työkkäristä josta oli vapautunut paikka Laki alalla. Hän menisi aamulla haastatteluun,
mutta sihteeri oli sanonut että paikka on jo käytännössä hänen.


Sen lisäksi Dylan päätti kosia aamulla. Lenita oli vasta sängystä noussenaa, valkoinen
pyjama päällään. Lenita suostui ja hänestä tuli Lenita Milton. <3


Siihen päättyy osa 1. Toivottavasti piditte, lisää luvassa viikon sisällä. Oli aika nopeatempoinen osa
ja haluaisin kommentteja, kritiikkiäkin saa antaa ja ehdotuksia miten sitä voisi parantaa. :)